keskiviikko 16. tammikuuta 2013

13.10.2011

Niin, se oli taatusti elämäni hienoin päivä, ainakin tähän asti. Sillä silloin meidän suloinen Neiti syntyi tähän maailmaan. Tarkka Neiti, sillä hän syntyi tismalleen laskettuna päivänä (aivan kuten äitinsäkin). Olen siinä mielessä onnekas, että voin muistella Neidin syntymää ihan hyvillä mielillä. Kaikki sujui suht hyvin eikä jäänyt mitään traumoja.

     VAROITUS!! Seuraava osio sisältää (referoidun) synnytyskertomuksen.

12.10. aamuyöllä alkoi tulla supistuksia. Ei mitään pahoja, vähän sellaisia kuin alkaisi menkat. Siinä ne sitten hitaasti ja pikkuhiljaa tulivat. Kuuden aikaan aamulla kun J:n herätyskello soi, kerroin hänelle, että sulle tulikin tänään vapaapäivä. Hieman hämmästyneenä ja unensekaisena J katsoi minua hämillään ja totesin vain että, tää syntyy tänään tai viimeistään huomenna. "Ok" sanoi J naama valkoisena, kun ei varmaan muuta osannut sanoa.

Siinä se päivä sitten kului. Supistuksia alkoi tulla kovempina ja kun ensikertaa olin matkassa en oikein tiennyt mitä odottaa ja lähdimme käymän synnärillä puolenpäivän aikaan. Kätilö siellä totesi, ettei vielä kovin suurta edistystä ollut ja saimme luvan mennä vielä kotiin.

Viiden aikoihin kipu alkoi olla jo niin sietämätöntä että sanoin J:lle että nyt mennään ja minä en sieltä takaisin tule ilman vauvaa. Itkua pidätellen vaapuin sisään ja tadaa, tutkimuksissa selvisikin että olin 4cm auki, eikun synnytysaliin vaan! Ensimmäisenä kivunlievityksenä sain kaurapussin, jumppapallon ja ilokaasun. Ilokaasun vaikutus alkoikin tuntua ja jaksoin jopa vitsailla jotain kätilön ja J:n kanssa. Oli omat bileet pään sisällä! ;) Tosin ne bileet päättyi siihen kun kävin kyökkimässä vessassa. Kätilö koitti tarjoilla lisää, mutta en enää huolinut. Tehtiin päätös kutsua anestesialääkäri paikalle. Supistukset olikin jo aikamoisia, vaikka minä aika hyvin kipua siedän. Ja kun epiduraalipuudutus oli laitettu valuin johonkin pehmeään (kivuttomaan) pilveen. Taisin siinä mömmöpäissäni kysyä anestesialääkäriltä, menisikö hän kanssani naimisiin? :) (J:llä melko vekkuli ilme silloin). Sitten vain odoteltiin. Oli ihanaa saada laittaa silmiä kiinni, olin jo melko väsynyt n.18h valvomisesta. J nukahti keinutuoliin. Jossain kohtaa laitettiin tippa käteen, kun supistuksilta oli kadonnut voima. Palasin takaisin horrostilaan.

Ja sitten se tuli. Se kauhea tarve ponnistaa. Kätilö tarkisti ja koko kymppiin olin auki. Kätilö kävi herättelemässä J:n. "Tämä syntysi nyt, haluaisiko isäkin osallistua?" 15min sen jälkeen klo 00:45 syntyi Neiti. <3 (Emme tienneet kumpaa odotamme joten sukupuoli oli loppuun asti yllätys). Neidillä oli aluksi hengitys vaikeuksia ja häntä lähdettiin kiidättämään lasten lääkärille. Mutta ennen kuin lääkäri ehti edes paikalle, Neiti rääkäisi jo aika käskevästi. Ja hän pääsi takaisin meidän luokse. 2:30 päästiin kaikki perhehuoneeseen osastolle nukkumaan. 24h valvominen ja synnytys oli vienyt aika hyvin kaikki voimat.

Seuraavana päivänä (14.10.) Neiti meni hetkeksi vastasyntyneiden teholle, kun ei ruoka maistunut. 1,5 vuorokautta sokeritipan kanssa teki ihmeitä ja siitä lähtien Neidillä on ollut aina hyvä ruokahalu. Maanantaina 17.10. päästiin kotiin aloittamaan meidän uusi elämä.



4 kommenttia:

  1. ihana tarina!! :) tää oli jotenkin kivaa vaihtelua muista vauvablogeista, että synnytys on mennyt hyvin eikä tuntunut superkivuliaalta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Muistan itse kun odotusaikana kuulin kaikkia kauhutarinoita synnytyksestä. Tuli ihan sellanen mielikuva, että synnyttäminen on aina vaikeeta jne. Oikeastihan se on luonnollista ja kroppa tietää mitää tekee. :)

      Poista
  2. Ihana tarina <3
    Löysin Siljan blogista tän sinun blogin ja liityin lukijaksi :)

    Täällä on haaveissa kans oma pieni vauveli :)
    http://unbattleborn.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja tervetuloa! :)

      Meillä on haaveissa pikku-kakkonen, joten täältä saattaa löytyä (toivottavasti) kohta sulle lisää ajankohtaista luettavaa. :)

      Poista