lauantai 19. tammikuuta 2013

Älä tule liian usein känkkäränkkä, tule vain kerran viikossa.

Näin toivoi Mikko Alatalo vanhassa lastenlaulussa ja niin toivoisin minäkin. Saimme tänään taas tuntea miten Neidistä tuli varsinainen raivotar. Ja vain siksi, että tyhmä äiti kehtasi mennä viimeyöksi töihin.

Oikeastaan tämä sama kuvio toistuu aina kun olen ollut töissä. Seuraava päivä on pelkkää mullittelua jo aamupuurosta alkaen. Joko kieltäydytään syömästä kokonaan ja heitellään nokkamuki ja lautanen lattialle. Tai sitten pitää saada tehdä kaikki itse. Ja kun ei aina ihan onnistu, heitetään kaikki lattialle. Että näin.

Minä en myöskään saa tehdä yhtään mitään. Jos edes erehdyn ajattelemaan, että tekisin ruokaa, niin johan ollaan housunpuntissa kiinni ja karjutaan naama punaisena että syliin. Ja sitten kun otan syliin pitää päästä pois. 

Kun ruoanlaitto haaste on suoritettu ja ajattelin ansaita pisteitä 'hyvä äiti tililleni' tulee totaali tyrmäys. Kerään kehittäviä leluja lattialle ja laitan spotifyn kautta soimaan niitä vanhoja kunnollisia lastenlauluja. EVVK. Neiti viisveisaa mun yrityksistä ja menee mielummin tonkimaan kenkähyllyä ja tiputtaa yöpöydälle unohtuneen kynsilakkapullon vessanpyttyyn. Kiitos. 

Päiväunille menosta en viitsi edes kirjoittaa, koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.


Hyvää lauantaita kaikille! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti