Langoilla taas.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös minun loma. Matka Teneriffalle Costa Adejeen oli aivan ihana ja siinä mielessä ikimuistoinen, että se oli minun ja J:n häämatka sekä minun ensimmäinen etelänmatka aikuisena. Aivan ihana hotellimme Sheraton La Caleta ja Costa Adeje tarjosivat sen, mitä häämatkaltamme toivoimme. Matkastamme enemmän tulevassa postauksessa.

Neiti vietti viikon minun sisareni luona meidän lomaillessa. Viikko oli kuulemma mennyt kivasti ja Neiti oli ollut suurimman osan ajasta hyväntuulinen. Loppuviikosta oli sitten ilmeisesti kotiuduttu jo niin hyvin, että uskallettiin kiukutella tädille oikein kunnolla.  Tädistä oli kuitenkin tullut niin tärkeä, että Neiti oli häntä kutsunut äidiksi.

Minä pohdiskelin aikaisemmin mahtaisinko nauttia lomasta ollenkaan. Menisikö koko viikko ikävöidessä Neitiä. Ei se onneksi mennyt niin. Oli niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei mitään valtavaa ikävää ehtinyt tulla. Vaikka Neiti päivittäin ajatuksissa olikin. Ehkä myös se, että Neiti viihtyi siskoni luona hyvin, auttoi rentoutumaan. Perjantaina paluulennolla se sitten tulikin, se kova ikävä.

Lauantai aamupäivällä haimme Neidin minun vanhempieni luota. Sisareni oli tuonut omat lapsensa viikonlopun viettoon mummilaan ja Neidin siinä samalla. Neidin ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän viikon eron jälkeen näki meidät. Itkuhan siinä Neidille tuli, kun otin hänet syliin. ♡ Sen jälkeen ei isää ja varsinkaan äitiä päästetty silmistä. Lauantaina annoimme Neidille aika paljon kaikessa periksi ja otimme hänet yöksi meidän väliin nukkumaan. Sunnuntaina palattiin takaisin arki rutiineihin ja rytmiin.

 Neiti sai tuliaisiksi t-paidan ja kilpikonnan.