tiistai 12. helmikuuta 2013

Toiset äidit

Olen tässä reilun vuoden kestäneen äitiyden aikana huomannut ilmiön nimeltä toiset äidit. On niitä äitejä, joita ilman pimahtaisi ja sitten on niitä äitejä, joiden takia pimahtaa. Itse olen siinä mielessä onnekas, että minun elämääni kuuluu pääsääntöisesti noita ensimmäisiä äitejä.

Äidit joita ilman pimahtaisi ovat niitä elintärkeitä äitikavereita, joiden ansiosta on arkea helpompi jaksaa. Kun on joku, jolla on samanlaista. Valvottuja öitä, rintaraivareita, korvatulehduksia ja niitä kaikkia muita kommervenkkejä, jotka ovat vielä edessäpäin. Äitikaveri on se, jonka kanssa voit kahvipöydässä ihan hyvin keskustella vastikkeiden hinnasta ja rikkinäisistä nänneistä ilman että toinen pitää sinua ihan pimeänä. On ihanaa kun on joku, joka ymmärtää oikeasti tälläisiä elämää suurempia kysymyksiä, että mikä vaippa onkaan istuvuudeltaan ja imukyvyltään se paras. Äitikaverin kanssa tulee lähdettyä lenkille ja parannettua maailmaa, äidin näkökulmasta tietenkin. ;) Jokaisella äidillä on toivottavasti ainakin yksi tälläinen.

Äidit joiden takia pimahtaa, voi jakaa kahteen alalajiin. Äiteihin jotka tarkoituksella saavat sinut tuntemaan itsesi huonoksi äidiksi ja äiteihin, jotka tekevät sen tietämättään. Äidit jotka tekevät sen tietämättään, kertovat, kuinka heillä kävi ihan mieletön tuuri kun löysivät kirppikseltä halvalla kestovaippoja. Miten heillä imetys onnistui hienosti ja millaisia erilaisia vauvan ruokia hän on tehnyt. (Luomuna, tietenkin.) Kyllä siinä vähän syyllinen olo tulee, kun itse kuormittaa luontoa kertakäyttövaipolla, tissit pettivät sekä äidin että lapsen 1,5kk synnytksen jälkeen ja kauppareissulla kärrystä löytyy tuttelia ja pilttiä. Nämä tietämättään äidit eivät ole ilkeitä, he ovat vain jotain ulkoavaruuden äitimutaatioita, jotka jotekin käsittämättömällä tavalla jaksavat ja joiden vuorokaudessa on pakko olla lisätunteja..

Äidit jotka ovat tahallaan ilkeitä, ovatkin oikea äitimaailman vitsaus. He ovat niitä ilkeitä ämmiä, jotka haukkuvat ja pilkkaavat muita äitejä ja tuntevat suurta ylemmyyttä. He tekevät kaiken kasvatusoppaiden mukaisesti ja pitävät sinua kelvottomana äitinä, kun annoit lapsesi mummulaan yökylään, että saisit ensimmäisen vapaaillan viimeiseen puoleenvuoteen. Ettäs kehtaa. Äidin ja lapsen kiintymyssuhde kokee aivan kamalan kolauksen ja lapsen tunne-elämä järkkyy. Tästä hyvästä lapsestasi tulee narkkari. Ihan paska äiti. Nämä kommentit pitäisi vain sivuttaa, mutta se ei ole ihan helppoa.

Miksi sitten äidit ovat toistensa kimpussa? Kuka sen edes määrittelee millainen on hyvä äiti ja millainen huono? (Huume ja alkkisäidit ovat oma lukunsa, johon en puutu.) Ehkä omaa epävarmuuttaan pitää piilotella haukkumalla muita...

Entä mihin joukkoon itse kuulun? Hmm. Jotain tuolta väliltä. Käytän surutta kertakäyttövaippoja, ostan luomumaitoa. Syötän Piltin ja itse tekemiäni ruokia. Annan tutin nukkumaan mentäessä, silitän Neidin vaatteet. Komennan ja kiellän. En ole maailman paras äiti, mutta korvaan sen rakkaudella. <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti