lauantai 9. maaliskuuta 2013

Viikko auringossa

Kuten tuli aikaisemmin mainittua, olimme J:n kanssa viikolla 8 häämatkallamme Teneriffalla Costa Adejessa. Olin odottanut matkaa kovin ristiriitaisin tuntein. Oli kovin syyllinen olo jättää Neiti viikoksi ja toisaalta odotti kovasti ensimmäistä lomaa lämpimässä. (Olen ollut lapsena vanhempieni kanssa vaikka missä, mutta kun ikää on ollut korkeintaan viisi vuotta, ei kunnollisia muistoja ollut.)

 Ystävänpäivänä aloitimme matkamme viemällä Neidin sisareni luo. Onneksi Neiti oli halukas jäämään, joka teki minun ja J:n lähtemisestä helpompaa. Sitten olikin edessä muutaman tunnin ajomatka Vantaalle. Veimme laukut jo illalla kentälle, jossa lentokentän virkailija totesikin sen olleen hyvin viisas ratkaisu,  koska seuraavana päivänä olisi ruuhkaa. Kun laukut oli jätetty kentälle, suuntasimme Jumbon kautta Heseen ja sieltä J:n isän Vantaan asunnolle, syömään, suihkuun ja nukkumaan.

Perjantai 15.2.
Aamulla olikin sitten melko sähköinen tunnelma. Olin ihan hermostunut, kun tuleva lento jännitti niin kovasti. Kuljin lentokentällä J:n perässä kuin koiranpentu, koska minulla ei ollut aavistustakaan, että mitä pitää tehdä ja minne mennä. Kun turvatarkastuksista oli selvitty ja olimme käyneet tarkistamassa missä meidän lähtöportti  on, menimme kahvilaan aamupalalle. Tosin minä en pystynyt syömään enkä juomaan mitään, kun olin niin jännittynyt. Aika kului yllättävän nopeasti ja ennenkuin huomasinkaan istuin lentokoneessa naama valkoisena. Istuimme aivan lentokoneen takaosassa ja minun suureksi harmiksi keskirivissä, eli en päässyt katselemaan ikkunasta ulos. Ja sitten lähdettiin. Eikä se oikeastaan ollutkaan niin kamalaa. Katselin pitkään lentokoneen "tietokoneelta" lentoreittiä ja kaikkia muita tietoja joita siinä pyöri. Kuuden tunnin lento meni kohtuullisen nopeasti lukiessa ja musiikkia kuunnellessa.


Lopulta kone laskeutui Reina Sofian lentokentälle ja meitä tervehti mukava 20ºc lämpö. Olin jo lentokentän pihassa kuin pöllö, jonka pää kääntyili joka suuntaan.  Ja palmuja! Niitä olin odottanut. Aurinkomatkojen bussi ajoi Playa de las Americasin kautta jättäen kaikki muut lomalaiset sinne, jonka jälkeen matka jatkui muutaman kilometrin päähän Costa Adejeen ja meidän hotelliin Sheraton la Calettaan. En meinannut uskoa silmiäni, vaikka olinkin nähnyt hotellista kuvia. Sama reaktio tuli, kun tulimme huoneeseemme.

Kuvat: Google


Kun olimme ihastelleet huonettamme, purkaneet laukut ja vaihtaneet kevyemmät vaatteet päällemme, lähdimme katselemaan paikkoja. J joi hotellin Bar La Clorietassa oluen, jonka jälkeen kävelimme hotellin allasalueen ja trooppisen puutarhan läpi takaportille, josta pääsi merenrantaan ja siitä monta kilometriä pitkälle rantabulevardille. Kun olimme kävelleet muutamamia kilometrejä katsellen ja ihastellen maisemia, saavuimme ravintola Hawajin eteen, jossa meitä "vaani" ravintolan ns. sisäänheittäjä. Hän houkutteli meitä sisään kertomalla että heillä on myös suomenkielinen ruokalista. Koska meillä molemmilla alkoi olla jo tosi kova nälkä, menimme sisään. Tilasimme molemmat pizzaa. Se osottautui hyväksi valinnaksi, sillä se oli tosi hyvää!


 Syötyämme lähdimme mahat täysinä kävelemään takaisin hotellille. Joimme vielä hotellin baarin terassilla drinksut ja kuuntelimme samalla ihanaa live pianomusiikkia. Lopulta kun pääsimme huoneeseemme taisimme molemmat nukahtaa samointein.


Lauantai 16.2.
Kahden tunnin aikaerossa oli se hyvä puoli, että vaikka heräsimme ilman herätyskelloa, kello oli paikallista aikaa vasta kahdeksan aamulla. (Suomessa 10.) Olimme siis aikaisin liikkeellä. Hotellin buffet aamiainen El Parador ravintolassa oli aivan uskomaton! Valtavasti kaikkea. Koko viikon kestosuosikeiksi tulivat kuitenkin croisantit, tuoreet hedelmät, juusto+marmeladi ja ihana suklaaleivos. Unohtamatta vasta puristettua appelsiinimehua.

 Hyvän tankkauksen jälkeen lähdimmekin sitten tutustumaan paremmin lähialueisiin. Kovin pitkälle emme rantabulevardilla päässeet, kun jo pysähdyimme juomaan yhdet Mojitot, joista tulikin sitten koko lomamme kestosuosikkeja. Vaikka oli vasta aamu, oli jo melko kuuma. Totesimme, että pitää löytää jostain joku supermarket, mistä saisi vettä. Kävelimme Plaza Del Duquen ostoskeskukseen, josta sitten löytikin kauppa. Suomalaiselle, joka oli ensikertaa aikuisena ulkomailla, oli suuri hämmästys, että tavallisessa ruokakaupassa myydään viinaa/viinejä. Aika kätevää. Tarjolla oli myös paljon paljon enemmän erimakuista esim. Fantaa mitä Suomessa löytyy kaupan hyllyltä. Ja lähes kaikki oli halvempaa. Ostokset tehtyämme jatkoimme matkaa. Yhtäkkiä huomasimmekin olevamme Playa de las Americasin puolella ja sen kyllä huomasi. Joka paikka oli täynnä turistikrääsää ja kokoajan joku tyrkytti jotakin ja huuteli perään. Los Cristianoksessa alkoikin jo ottaa aika rajusti pannuun kaikenmaailman tyrkyttäjät, että päätimme mennä syömään ja sen jälkeen kävellä takaisin Costa Adejeen. Siinä paikassa, jossa kävimme syömässä (en edes muista ravintolan nimeä) oli niin olematonta ruokaa, että jos en olisi ollut nälkäkuoleman partaalla olisi annokseni, spaghetti carbonara, jäänyt syömättä. Onneksi Sex on the beach oli hyvää! ;)



Kun lähdimme kävelemään takaisin olikin jo siestan aika ja saimme kävellä ihan rauhassa. (Onneksi!) Ostimme hotellimme lähellä olevasta smoothie baarista vielä muutamat mojitot ja katselimme vain lumoutuneina merta. Atlantin valtameren jyminä on se ääni, jota lomaltani edelleen kaipaan. Siinä oli kertakaikkiaan jotain lumoavaa. Hotellilla menimme suihkuun ja huilailimme. Sitten alkoikin olla jo paikallinen illallis aika ja suuntasimme askeleemme ravintolaan, jonka olimme edellisenä päivänä huomanneet ja paikka vaikutti houkuttelevalta. Ja sitähän ravintola La Torre del Mirador oli. Palvelu oli ensiluokkaista ja ruoka todella hyvää. Söimme molemmat pihviä. Minä kasviksilla ja J ranskalaisilla. Tarjoilijoilla oli myös jännä tapa kutsua toisiaan. Joka puolella kuului vähän väliä sellaisia muiskautus ääniä. Hassua! :) Maha täynnä ja aivan väsyneinä raahustimme hotelliin nukkumaan.


Sunnuntai 17.2.
 Sunnuntai pyhitettiinki sitten laiskottelulle. Aamupalan jälkeen menimme hotellin altaille. Olimme kuitenkin sitten sen verran myöhään liikkeellä (n.11 aikaan) että lämmitetyn altaan kaikki aurinkotuolit olivat jo vartattuja. Joten menimme merivesialtaan (joka ei ollut lämmitetty) viereen löhöämään. Oli kuuma! Yritin mennä merivesialtaaseen uimaan, mutta se oli kyllä niin helkutin kylmää, etten pystynyt. Niinpä raahauduin lämmitetylle altaalle uimaan ja kun sieltä nousi ylös, oli olo kuin uudestaan syntyneellä. Muutaman tunnin jaksoimme kärventyä altaalla ja sitten oli pakko luovuttaa, olo oli niin grillattu.

Huoneessamme huomasin että olimpas sitten palanut oikein kunnolla. Vaikka aurinkorasva oli vedenkestävää. Laitoin itseeni suihkun jälkeen after sunia, mutta se oli kyllä melko onnetonta. Itsekseni hiljaa jupisin, että pitää seuraavana päivänä ostaa aloe veraa. Kun vaatteet oli kiskottu päälle, söimme hotellin allasbaari Bar Coralissa hampurilaiset. Aurinkomatkojen matkaopas oli tulossa hotellillemme kuudelta ja olimme ajateleet varata jonkun opastetun matkan hänen kauttaan. Tosin syötyämme kello oli vasta puoli viisi, joten suuntasimme rantaan vielä Mojitolle tai kolmelle. Kuka niitä nyt laski? Kuuden aikaan tapasimme siis matkaoppaan. Hän kyseli kuulumisiamme ja juttelimme kaiken näköistä. Opas kertoi heidän järjestämistään retkistä ja päädyimme keskiviikkoaamuna lähtevälle retkelle tulivuori Teidelle. Illalla menimme taas La Torre del Miradoriin. J söi kanaa ja minä jättirapu-avokado salaatin, sillä olin vieläkin melko täynnä siitä jättimäisestä hampurilaisesta.



Maanantai 18.2.
Tämä päivä pyhitettiin shoppailulle. Kävimme Shopping Center Parisissa, kauppakeskus Plaza del Duquessa ja kiersimme muutamia ranta bazaareja. J osti Farmciasta (vähän niinkuin apteekki, mutta siellä myytiin myös paljon muuta) itselleen varvaskengät. Minusta ne oli lähinnä kammottavat, mutta J sanoi niiden olevan aivan ihanat jalassa. Emme loppuenlopuksi oikein löytäneet itsellemme mitään, lähinnä Neidille ja siskoni lapsille tuliaisa. Itselleni ostin varvastossut ja valkoisen hiuskoristeen. Todellinen löytö oli kuitenkin Milkan suklaa. Eikä mikään tavallinen, vaan vähän vastaava kuin Stratoksen suklaa. Sellaista, missä oli ilmakuplia, mikä teki suklaasta ihanan kuohkeaa! Kun kävelimme takaisin hotellille oli tuuli yltynyt tosi kovaksi. Tuuli niin kovaa, että välillä joutui ottamaan askeleen tai kaksi taakse, kun tuuli oikein tarttui kiinni. Joimme mojitot jo tutksi tulleessa kantapaikassamme ja kävimme hotellin takana olevalla rannalla ihastelemassa kivikasoja, joita ilmeisesti turistit olivat tehneet. Meidänkin piti tehdä, mutta se jäi.

 Mutustelimme herkkujamme hotellihuoneessa ja vain olimme. J pelasi ja minä luin kirjaa. Illalla suuntasimme siihen ravintolaan, jossa olimme ensimmäisenä iltana, eli ravintola Hawajiin. Päätimme syödä perinteistä Espanjalaista ruokaa eli paellaa. Kyllä kannatti. Jälkkäriksi vielä Pina Colada. Kun kävelimme takaisin hotellille, saimmekin tosi kivan sadekuuron niskaamme.


Tiistai 19.2.
Tiistaina lähdimmekin aamupalan jälkeen kävelemään kohti La Caletan kylää. Kävelymatka oli oikeastaan aika lyhyt. La Caleta oli hyvin erilainen mitä esimerkiksi Costa Adeje ja Playa de las America. Tulimme J:n kanssa siihen tulokseen, että se ei ollut mikään turistien suosima paikka, vaan että siellä taisi asua enemmän paikallisia.

Jatkoimme kävelyä ja kiipesimme valtavan "kallion" päälle. Maisemat sieltä olivat aivan huikeat! Alaspäin kun katsoi, oli jyrkkä ja pitkä pudotus suoraan kivikkoon ja mereen. Jatkoimme kävelyä enemmän sisämaahan. Tuli lähinnä mieleen, että olisi kävellyt rotkoisella aavikolla. Näin suomalaisena sitä pelkäsi siellä kävellessään törmäävänsä käärmeeseen, mutta ainoat eläimet joita kohtasimme olivat sisiliskon näköiset liskot, joita Teneriffalla riitti! (Seuraavana päivänä meille selvisi, ettei Teneriffalla ole luonnonvaraisia käärmeitä.) Jossain vaiheessa lähdimme kävelemään takaisin Costa Adejeen päin. Huomasi kyllä ettei oltu missään turisteille tarkoitetulla alueella. Oli ihan kamalan likaista ja roskaista. Hyi! Käpsyttelimme hotellimme vieressä olevaan supermarkettiin ja rannan kautta mojitolle (yllätys?) ja takaisin hotelliin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet. Lähdimme ajoissa syömään, koska aamulla olisi semi aikainen herätys. Askeleemme johtivat jälleen ravintola Hawajiin. Tälläkertaa söin pihviä. Tästä paikasta pitää sanoa sen verran, että vaikka ruoka ei nyt ollut mikään ah, viiden tähden kulinaarinen nautinto, niin meidät veti uudestaan ja uudestaan ravintolan yleinen hyvä fiilis. Vaikka tarjoilijoilla oli illalla kova kiire, he jaksoivat olla ystävällisiä ja "pelleillä" lapsille. Hyvä esimerkki siis siitä, mitä hyvä palvelu merkitsee!


Keskiviikko 20.2.
Jihaa! Odotettu retkipäivä Teidelle. Aurinkomatkojen bussi tuli hakemaan meitä hotellilta puoli kymmeneltä. Bussi haki vielä lisää väkeä ja sitten alkoi matka Teidelle. Tie oli kiemurainen ja opas sanoi mutkia Teiden huipulle on laskettu ja jokakerta on tullut eri tulos. Joku pikkupoika oli kuulemma kerran vakavalla naamalla kertonut oppaalle, että mutkia oli ainakin kaksi. :D

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Vilaflorin kylään. Kun tulin bussista ulos, oli ihan häkellyttävää miten viileää oli! Oli varmaan n. 15ºc lämmintä. Totesin J:lle, että ihan kuin Suomen kesä. Kävimme pienessä kaupassa, jossa myytiin kaikennäköistä. Ostin siskolleni tuliaisiksi paikallisia maustetahnoja mm. mojoa. J osti meille, sekä siskoni miehelle paikallista banaanilikööriä.


Matkaa jatkettiin yhä korkeammalle ja maisema alkoi hieman muistuttaa suomalaista tunturimaisemaa. Näytti ihan siltä, että maa olisi ollut täynnä heinää. Mutta se olikin Kanarian männyn-neulasia. Välillä maisemassa näkyi vielä millaista jälkeä metsäpalot ovat saaneet aikaan, vaikka metsä oli siitä selvästi toipunut. Lopulta saavuimme ns. kattilan pohjalle. Maisema oli kuin jostain Bear Grylssin selviytymisohjelmasta. Toivoimme kovasti pääsevämme Teiden huipulle menevään Gondoliin. Sää oli poikkeuksellisen hyvä,  joten väkeä oli. Ihan niin paljon, että oli 4h jono. Ei jääty jonottamaan.

Takaisinpäin lähdettäessä pysähdyttiin ihailemaan "kuningattaren kenkää" ja "Jumalan peukaloa". Paikalliset uskovat, että jos Jumalan peukaloa menee koskemaan, herra Teide herää. Ei siis pidä mennä pitelemään... Söimme myös pienessä vuoristokylässä (jonka nimeä en valiettavasti muista). Minä söin perinteistä Tenerffalaista keittoa, jossa oli perunaa, spagettia, kikherneitä ja lihaa. On pakko myöntää, että yllätyin siitä miten hyvää se oli. J taisi syödä vain sämpylää. Koska aikaa oli vielä ennen bussin lähtöä, kävimme viereisessä matkamuistokaupassa. Ostin lisää aloe veraa ja "laavapommi" oliviiniasta tehdyn sormuksen. J osti Teneriffalaista hunajaa, tarkalleen ottaen Teiden rinteen kukista valmistettua hunajaa.
Teide
Aloe Vera kasvi


Niin alkoi olla retki Tiedelle ohi ja ensimmäiset retkeläiset palautettiin Los Gigantesiin, josta oli vielä tunnin matka takaisin Costa Adejeen. Paluu matkalla opas kertoili vielä niitä näitä ja ihailtiin vielä banaaniviljelmiä, joita muuten riitti. Illalla kävimme syömässä koko matkamme surkeinta ruokaa.


Torstai 21.2.
Torstai otettiinkin rennosti. Aamupalan jälkeen suuntasin suihkuun. J jatkoi unia. Luin parvekkeella monta tuntia kirjaa ja vasta kolmen aikoihin kävin herättämässä J:n. Suuntasimme vielä rantabazaareihin ostamaan feikki tuotteita. Kun tulimme takaisin hotellille pakkasimme suurimman osan tavaroista. Illalla söimme vielä hotellin buffetissa, jossa sattui olemaan espanjalainen ilta. (Teema vaihtui joka päivä.) Hotellin ruoka oli ehdottomasti maukkain kaikista viikon aikana syödyistä.


Perjantai 22.2. 
Niin vaan koitti perjantai ja kotiinlähtö. Katkeran suloisen aamupalan jälkeen luovutimme huoneemme ja sitten Aurinko matkojen bussi kaarsi pihaan hakemaan meitä. Reina Sofian kentällä olikin tosi mielenkiintoista, koska Iberia oli lakossa. Lopulta kuitenkin pääsimme koneeseen ja kone ilmaan. Tällä kertaa pääsin ikkunapaikalle! Tähän on pakko mainita, miten hyvää ruokaa lentokoneessa oli tarjolla. Se oli jotain oriental kanaa. Nam!


Karu todellisuus valkeni kun astuimme ulos lentokentän ovista. Lunta, pakkasta, kylmää. :( Haimme vielä tavaramme Vantaan asunnolta (kaivoimme auton lumikasan alta) ja suuntasimme kohti kotia.


4 kommenttia:

  1. Oli varmasti aivan ihana matka!:) Hei laita muuten noita kuvia vähän isommaksi siten, että kun oot tossa kirjoitus-tilassa, niin klikkaat sitä kuvaa ja siitä saa valita pieni, suuri, keskisuuri jne kuvan koon!:)

    VastaaPoista
  2. ja sitten ulkoasut kohtaan-> malli-> mukauta-> säädä leveyksiä, niis saat kuvat tolle valkoiselle pohjalle isona ja blogin ulkoasun kuntoon!:)

    VastaaPoista